Kari-Jussi Kinnarin muunnos
Koukku:Kolmihaara, koko 4-10
Pyrstö:Oranssit häkilänkärjet, sidotaan kuten kalkkisperhoissa
Perä: Fluorioranssi villalanka
Runkohäkilä: Oliivinvihreä kukko
Runko: Vihreä flashaboudubbinki
Siipi: Ruskea majava
Kaulushäkilä: Oranssi kukko
Pää: Punainen
MUUNNOKSEN MUUNNOKSEN KEHITTYMINEN
(teksti: Pasi Kettunen)
Rajojemme turva, rajamies Kari-Jussi Kinnari, kehitti tämän perhon viime kesänä tuskastuessaan sarvijaakkojen koukunmutkaan kiertyviin pyrstöihin. Kinnari vaihtoi majavan karvan kukonhäkilöihin sitoen ne kuten Kalkkisten perhoissa. Värin ystävämme vaihtoi oranssiin. Liekkö takana ollut värikäs karaokeilta. Viime kesänä yleistyi flashaboun käyttö rungoissa, joten siitäpä Kinnari runkonsa väänsi. Allekirjoittanut ei anna kyllä moisen keinomateriaalin sekoittaa mieltäni eikä lohiperhojeni harmoniaa, joten itse sidon rungon kyllä riikinkukosta (toistaiseksi). Kun Kari-Jussi on saalistanut ne vaadittavat 50 kalaa tulen ehdottamaan nimeksi Cinnari’s Flashabou Karaoke.
Mutta kaloille nämä synteettiset luomukset kyllä kelpasivat. Ensi töikseen Ystävämme tempaisi perholla (ruskeat häkilät pyrstönä) 7 kg naaraskalan. Itse lopettelin huomauttelun runkomateriaalin rumuudesta tähän. Seuraavaksi rajamies Kinnari sitoi ko. oranssipyrstöisen siimaan ja naama muikeana lähti laskulle ja silloin tärähti. Kala todennäköisesti säikähti synteettistä runkoa ja ampui kohti Hammerfestiä mutta Norjan ranta tuli vastaan joten pysähdyttävä oli. Tässä vaiheessa sankarimme muikea ilme oli haihtunut ja hän oli nk. huuli pyöreänä.
Kala huilasi noin viisi sekuntia ja sitten nokka kohti jäämerta. Kari-Jussin ilmeen muistan aina; epäuskoinen katse mielipuolisesti rääkyvässä kelassa. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun viimeiset dacronkierrokset paistoivat ja kalan meno senkun yltyi. Silloin vietiin rajamiestä. Polvivedessä Kinnari juoksi varmasti nopeammin kuin yksikään kuohittavaksi tuotu hirvasporo erotuspaikalla, ainut minkä hän ähkäisi kirmatessaan ohitseni oli: ”Siima loppuu!!!” Kyllä suomalainen rajamies ”liikahtaa” tarvittaessa nopeastikin, joten kansalaiset ei syytä huoleen; rajamme turvattu on!
No, lopulta kala pysähtyi, Kari-Jussi sai muutaman kammen pyörähdyksen siimaa sisään. Viiden minuutin juromisen jälkeen kala pääsi irti. Kelasta, joka oli muuten System 2, oli särkynyt räikkä ja levyjarrun tehot olivat tipotiessään. (Vinkiksi ko. kelan omistajille).
Toivuttuaan tapauksesta Kinnari uskaltautui vielä laskulle”, mutta vetäytyi pian takaisin rannalle sumpin juontiin mutisten: ”Pikku harri otti perhoon ja minä säikähdin.”