Sidos: Pasi Holopainen
Kuva: Olli Koskinen
Koukku: Alkuperäinen koukku Nro 8 LW kaksihaara. Kuvan sidos on tehty kasin kolmihaaraan.
Sid.lanka: Valkoinen ja musta
Hela: Ohut soikea hopea
Pyrstö: Kultafassanin crest
Kierre: Soikea hopea
Runko: takaosa ½ hopean päälle kierrety fluorisoiva, kellanvihreä 0.20mm siima. Etuosa ½ fluorisoiva vihreä villa
Runkohäkilä: Rungon etuosalle ruskea kukko
Siipi: Keltainen orava, sivuilla helmiäis-crystal hair, 1-2kpl sivuillansa
Kaulushäkilä: (siiven eteen) Oliivinvihreä kukko
Pää: Musta
(teksti: Lauri Syrjänen)
Oli keli mikä tahansa, joki pohjoisessa tai etelässä, kala kirkasta tai tummaa, niin Rautanaula tuskin on väärä valinta perukkeeseen.
Rautanaulan synty
Elettiin vuoden 1996 kesäkuuta, jolloin Holopaisen Pasi käynnisti kotonaan Outokummusa perhonsidontatyömaansa. Hänellä oli tavoitteena sitoa Inarinjoelle jo viikon päästä tarvittavat ottiperhot.
Erään ”täytyyperhon” piti olla Siimalogie, joka jäi kuitenkin kesken. Sidontapenkkiin jäi valmis rungon takaosa odottamaan seuraava päivää, mutta silloin isä Ensio komensi Pasin avukseen räystäskourujen laittoon.
Aikanaan kouruhommien helpotettua Pasi jäi jatkamaan kesken jäänyttä sidontaa. Mutta Inarinjoelle oli jo niin kiire, ettei enää ollut aikaa etsiä Logien etupäähän kuuluvia materiaaleja. Niinpä muut perhon osat syntyivät pöydällä olevista muiden perhojen jäännösmateriaaleista.
”Pasi saa kalaa vaikka rautanaulalla”
Perhon koekäytöstä Inarinjoella tuli varsinainen menestys, jo kolmannella heitolla kala kiinni ja jatkoa seurasi pitkin päivää.” Pasi saa kala vaikka rautanaulalla”, Turusen Heimo tokaisi hiukan turhautuneena illalla Karigasniemen Kombinaatissa. Näistä Heimon sanoista jäi perhon työnimeksi Rautanaula, joka sittemmin on vakiintunut sen oikeaksi nimeksi.
Tieto perhon tehosta levisi kulovalkean tavoin pitkin Inarinjoen ja Ylä-Tenon rantoja. Nimeen vaadittavat 50 kalaa saatiin jo ennen kuin edes viideskymmenes perho valmistui.
Perhon väritys viittaisi, ihmissilmin katsottuna kauniiseen päivän. Tämä käsitys kuitenkin osoittautui vääräksi Turusen Hemin käsissä Pahallakoskella, missähän kalasteli kalakaverinsa Kettusen Pasin kanssa. Puolalaiset perhomiehet pysähtyivät katselemaan autoistaan kun Hemi suoriti näytöstyyliin kaksi laskua tuloksenaan kaksi lohta. Myöhemmin Kombinaatin jälkipalaverissa puolalaisille yritettiin selvittää tuon kyseisen ottiperhon nimeä englanniksi ”The Iron Nail”, mutta lopulta päädyttiin ilmweisesti siihen että he opettelivat lausumaan sanan Rautanaula.
”Ei täällä mitään nauloja ole”
Rautanaulassa on sitä jotakin kaloja kiinnostavaa, samaa kuin pinta-Bomperissa. Se on toiminut lohiperhona aina Tenolta Kymijoelle, taimenperhona Kuusamossa ja onpa Pasi sillä 2,5kg lahnankin Sysmäjärvestä saanut.
Suurin tiedossani oleva Rautanaulalla saatu kala on viimekesäiseltä Tenolta : Hämeenlinnan Perhokalastajien Jukka Sihvo tartutti sillä rannalta 17,3kg lohen.
Kerran eräs kaveri tuli poikansa kanssa kysymän, olisiko Pasilla myydä yhtä rautanaulaa. ”Katso sieltä poikien pöydältä”, Pasi vastasi. Poika meni hakemaan ja huusi: ”Ei täällä mitään nauloja ole”.
Artikkeli on Lauri Syrjäsen ja se on julkaistu Perhokalastus-lehdessä 5/2001 sivulla 18-19. Hän on myös seuramme kunniajäsen. Hänelle kuuluu monet kiitokset monien perhonsidontakurssien vetämisestä seurassamme ja näiden sivujen avustamisesta!!!